edithjarvinen's Journal, 28 March 2018

Mullakaan ei nyt ole oikeen mennyt hyvin. Ja juuri tuo ilta on se repsahdusaika. Päivä siis menee ihan hienosti, mutta illalla se nälkä jotenkin hyökkää voimalla. Illalla olen yleensä myös jo ihan puhki vauvan hoidosta ja silloin saan syödä rauhassa ilman että tarvii syödessä juosta vauvan perässä....joten kun saa syödä rauhassa tulee syötyä enemmän. 

Kaikki riippuu niin näkökulmasta. Viikostasi saisi myös onnistumistarinan, johon sisältyi yksi vähän huonompi päivä. Ole armollinen itsellesi ja keskity siihen, mikä on mennyt hyvin. Tsemppiä! 

Saathan sä apua jostakin tähän ahmimiseen? Mua auttoi aikoinaan hirvittävästi se, että hyväksyin, että ahmimishäiriö on sairaus ja minä en ole ahmimishäiriö. Ahmimiskohtaukset ei johdu minusta itsestäni tai siitä, että olisin huono itsekuriton ihmisroska. Opettelin tunnistamaan asioita, jotka laukaisevat ahmimiskohtauksen ja pyrin välttelemään tai käsittelemään ne toisin, mutta hyväksyin että varsinkaan aluksi en pysty kaikkia kohtauksia välttämään. Jo se, että ahmimisia sai vähän harvennettua antoi kauheasti voimia jatkaa. Minulla kohtaukset laukaisivat yleensä joko väsymys yhdistettynä häpeään tai pettymykseen (ei tarvinnut olla kovinkaan iso epäonnistuminen töissä tai koulussa) tai ihan vaan nälkä, kun oli yrittänyt olla liian pitkään syömättä. Siirryin syömään viisi kertaa päivässä säännöllisin väliajoin, enkä muuttanut rytmiä vaikka jossain välissä olisikin tullut ahmimiskohtaus. Hyväksyin myös sen, että ruoan käyttäminen lohdukkeena vastoinkäymisissä on minulle lapsesta asti opetettu malli, joten en välttämättä koskaan pääse siitä täysin eroon. Joka kerta kun iski päälle se ahdistus, joka aikaisemmin johti ahmimiseen, rupesin mahdollisimman tarkasti sanoittamaan tuntemuksiani poikaystävälleni - joka siis joutui lukemaan sivukaupalla... 

Whatsapp-viestejä miksi mä oon totaalisen rikki jostain yhdestä kommentista jonka sain kokouksessa. Mulla tosin liittyi ahmimishäiriöön myös masennus, joten sellainen yleinen usko itseen oli kyllä aivan pohjamudissa. Kuulostaa ihan kauhealta liibalaabalta että omien tunteiden yksityiskohtainen ja perinpohjainen sanoittaminen auttaisi ahmimiseen, mutta minua se auttoi, koska siihen vaaditaan aika kipeää mutta terveellistä itsereflektiota. Häpeästä irti päästäminen oli parasta mitä olen itselleni tehnyt ja auttoi minua parantumaan sekä ahmimishäiriöstä että masennuksesta, niin hyvin kun noista nyt voi toipua :)  

Eli tiivistäen: ole vähän armollisempi itsellesi, sinä et ole yhtä kuin ahmiminen ❤️ "Repsahtaminen" on pahin mahdollinen sanavalinta kuvaamaan ahmimista.  

viv3ka, kiitos ihanista kommenteistasi. en ole saanyt apua tähän, kukaan ei tiedä että minulla on syömishäiriötä. mun on pitänyt pitkään käydä terveydenhoitajalla puhumassa asiasta, mutta avun hakeminen on todella vaikeaa 😞 samaistun täysin sinun esimerkkeihin, tänään olen jälleen ahminut, koska ”annoin periksi”, juuri siksi että eilen ei mennyt hyvin... ja tämä jatkuu varmasti noidan kehänä; koska tänään jälleen ahmin ja meni syömiset mönkään, huomenna en pääse enään ruotuun koska harmittaa tämän päivänen, eli päädyn taas ahmimaan ja menen ”ei kiinnosta” tilaan... olen ihan puhki ja sekaisin tästä asiasta, jälleen paha olo henkisesti että fyysisesti koska ahmin niin paljon 😞  

Auttaisko tää?https://www.youtube.com/watch?v=IPZRnSoXUlQ Ja voimia ❤️ Tiiän millasta toi on  

Voi muru! Mä toteisin tähän Madagaskar-piirretyn tapaan "äähhh, mitä nyt on yks peffa haukku kaverien kesken"! 😂 Veikkaan, että joko kropassasi oli puute jostain sittenkin tai sitten päivällä urhoollisesti kieltäytyminen herkuista puri pehvaan--- tai sitten vaan tuli repsahdus. Joka OIKEESTI ei siis haittaa mitään, päinvastoin mulle ainakin sanoi personal trainer aikanaan, että alkuun voi pitää namipäivän vaikka viikottain ja vetää silloin napaan mitä tykkää sen yhen illan, sillä suurin osa tavarasta tulee läpi imeytymättä kuitenkin. Itse en vetele napaan viikottain mitä sattuu, mutta on hyvä olla semmoinen takaportti (ainakin omasta mielestäni) ja helpottaa omaatuntoa, kun tietää ettei "kaikki vaivannäkö" olekaan turhaa, vaikka välillä "mokaiskin". Eli me ollaan laihduttamassa terveiden elämäntapojen nimissä, ei kituutuksen vuoksi, joten etiäpäin sano mummo lumessa! 💓 

Oi: En huomannut tuota syömishäiriö juttulia.. Olen pahoillani että sulla semmoinen on ja toivon sydämestäni, että ymmärrät, että sä sun nahkoines oot ihana juuri tuollaisena kuin oot ja sillä, että pyrkii laihduttaa tai lihottaa tai mitä vaan niin "onnistumisia" ja "epäonnistumisia" ei periaatteessa oo, koska tätäkin me tehdään vain siksi että voitais hyvin ja oltais terveitä ja iloisia - ei sitä varten että pystyttäis täyttää jotain yhteiskunnan järjettömiä kauneusihanteita tai mikä pahinta; voidaksemme VIELÄ huonommin. Eli polta rintsikoittes lisäksi barbit ja brazit ja katso ainoastaan jotain "upea lihava elämäni"-settiä ja sitten mietit terveellisiä elämäntapoja VAIN siinä tapauksessa, jos SINÄ haluat voida paremmin. Diili? 💓 

Voi kun kuulostaa tutulta edithjarvinen sinun tilasi. Minulla ahmiminen alkoi kaksosraskauden jälkeen. Olin ihan ok painoinen heti synnytyksen jälkeen mutta imetysaikana koin epäonnistumisia ja olin tosi poikki, mies ei paljon ollut apuna noina aikoina kun teki pitkää päivää töissä. Istuin varmaan ruokakaapissa kaikki ajat kun vauvat nukkuivat ja niistä kiloista olen yrittänyt päästä jo parikymmentä vuotta eroon. Epäsäännöllinen syöminen on minun suurin kompastuskivi, eli silloin kun muistan syödä säännöllisesti niin saan painoa alas. Nyt olen kieltänyt kaikki herkut eli niitä ei saa olla käden helposti saatavilla. välillä voi tietenkin herkutella mutta siihen ei pidä jäädä koukkuun vaan yritän palata takaisin ruotuun seuraavana päivänä, ei oo helppoo. Yritän keksiä korvaavaa tekemistä syömiselle menen vaikka silittämään pyykkiä tms ja en enää palkitse itseäni syömällä. Minutkin on kasvatettu ruoalla palkitsemalla ja olen sen toistanut myös omien lasteni kasvatuksessa. olisinpa oivaltanut sen asian huonouden kun lapset olivat pieniä ja vaikka palkinnut halaamalla ja kehumalla, mutta kopioin vain opittuja malleja. Tsemppiä!